Maalaukset · Varjo Galleria

Tilaustyö maalaus:

“Poika ja kitara”

Tekijät:

RantaVarjo 2021

“Poika ja kitara” tuoteseloste. Kuvat 1-14.

Päivi ja minä saimme yhteisen tilaustoimeksiannon alkuvuodesta 2021, mutta alustavaa ajatustenvaihtoa oli käyty edellisvuoden syksyllä. Näiden keskustelujen pohjalta aloin hahmottamaan mielikuvaa maalattavasta kohteesta. Muotokuva tulisi 50-vuotis lahjaksi. Vanhat paperiset 80-luvun epätarkat ja suttuiset valokuvat lapsimallista toivat omat haasteensa. Nähdessäni kuvat ja taustatiedot mallista oivalsin nopeasti miten muotokuva tulisi toteuttaa mallin lapsuuden harrastusten ja nykyisen elämän pohjalta. Päätimme, että emme halua maalata vain muotokuvaa, vaan teoksen, jonka voisi sijoittaa minne vain.

Alunperin maalauksen piti olla pienempi, mutta ymmärsimme aiheen idean vaativan tilaa. Sommittelin kankaiselle taulupohjalle 1mx1m lyijykynällä aiheen (kuva nro1.). Ennen maalauksen aloittamista sovimme ja päätimmme millä tyylillä halusimme teoksen toteuttaa. Valitsimme akryylimaalit nopean kuivumisen ja hyvän pigmentin vuoksi. Näin saisimme maalaukseen oikean tunnelman. Haimme innoitusta mm. kansallistaiteilija Akseli Gallen-Kallelan teoksista. Hän on yksi suurista esikuvistani lasitaiteessa.

Työjärjestys oli selvä, Päivi maalaisi pojan ja taustan, minä kitaran ja yksityiskohdat, sekä kasvojen valokohdat (kuva nro11.). Useista haaleista valokuvista kasvojen maalaaminen oli vaikeaa (kuva nro2.), Päivi sai kuitenkin nopeasti ajatuksesta ja rytmistä kiinni. Mallin vaatteisiin hän sai materiaalin tunnun ja ajankuvan. Lisäksi hän raikasti maalauksen värimaailman (kuva nro3.). Päivi ei ollut tyytyväinen ensimmäiseen versioon taustasta (kuva nro4.), vaan päätti rohkeasti tehdä sen uudestaan pelkästään palettiveitsellä maalaten. Uuden sinisen värin hän löysi taustalle mallin nykyisestä kuvasta kravatista. Alkuperäisessä kuvassa pojalla ei näkynyt oikean käden rannetta, otimme vapauden lisätä sen maalauksen sommitteluun.

Aloitin maalaamalla kitaran varjon viulun silhuetin tummalla sinisellä. Kitaran osien maalausjärjsetys; mustalla kaula ja virityslapa, tumman ruskealla talla, kaikukopan reikä, sekä sen ulkoreuna. Kaikukopan reiän ympäri kulkevan koristemaalauksen jälkeen (kuva nro5.) väritin kaikukopan ison pinnan (kuva nro6.). Tasaisen värin päälle laseerasin valkoisella saadakseni kitaran kannen puumateriaalin esille (kuva nro7. ja 8.). Viimeistelin valkoiseksi jääneet osat vaalean harmaan eri sävyillä, tallan metalliosat, kaulan nauhat, sekä virityskoneiston yksityiskohdat (kuva nro9.). Kitaran kielet maalasin ohuella hopeamaalikynällä (kuva nro10.). Tehostin vielä kitaran valokohtia valkoisella maalilla. Violetin vaaka somistepalkin värityksen jälkeen siirsin pieniä alueita 24 karaatin lehtikultaa teoksen pintaan (kuva nro12.). Vielä tekijöiden merkki vasempaan alakulmaan. Työ oli valmis (kuva nro13.).

Päivin terävä värisilmä, sekä värien varma sekoittaminen, taitava pensseleiden sekä palettiveitsen käyttö toi teokseen halutun sävymaailman ja tunteen muotokuvaan. Hengellisenä lasitaiteilijana toin teokseen lasimaalauksien sommittelun, asennot ja symboliikan. Valmiissa teoksessa ei haluttu korostaa eri elementtejä. Poika, kitara ja tausta ovat tasa-arvoisia, tämä saa katsojan huomion tehokkaammin kiinnittymään pojan kasvoihin ja silmiin.

Valitsin kyseisen kuvan, koska pojan katse, vaatetus, sekä asento antoivat tilaa toteuttaa teos. Pojan musiikin harrastus oli alkanut viululla, vaihtuen myöhemmin akustiseksi kitaraksi. Sijoitin pojan istumaan kitaran viereen oikea jalka vähän kitaran eteen ja viulu kitaralle varjoksi, näin sain teokseen musiikin. Sommittelin pojan, kitaran, viulun ja violetin vaakapalkin rauhalliseksi viuhkaksi. Palkin merkitys on tasapainottava elementti sommittelussa, sekä tukee pojan istuma-asennon. Vaakapalkki liittää yhteen pojan, kitaran, viulun ja taustan, sekä violetti hengellinen väri tuo teokseen metafyysisen toisen ulottuvuuden, sitoen yhteen tämän ja näkymättömän maailman.

Päivin taustan värit, syvyys, sekä hienovarainen värien sävyjen liuku on kuvassa kuin ajan meri, missä nuori poika limbuksessa katsoo läpi ajan ja avaruuden. Hänen viaton katseensa ja ilmeensä on arvoitus. Pieni hymynkare kuin Leonardo Da Vinchin Mona Lisalla. Poika ikään kuin jo tietää tulevan. Pojan asento on levollinen, jota vähän ylisuuret, tavalliset vaatteet rennosti korostavat. Lisäksi vanuneet villasukat tuovat kuvalle lämmön, maanläheisyyden ja inhimillisyyden.

Muotokuva, Poika ja kitara, kertoo mallista, mutta ennen kaikkea ajasta. Ajan vääjäämättömästä etenemisestä. Aika kuluu, kuluttaa ja parantaa haavat. Olemme tässä ulottuvuudessa vain hetken, siksi halusin siirtää viimeisenä teokseen lehtikultaa taustakankaalle ja pojan hiuksiin. “Aika kultaa muistot” (kuva nro14.). Poika ja kitara- maalaus ei ole vain muotokuva, vaan teos, joka toivottavasti pistää katsojan miettimään syvällisemmin. Ikonimaalareiden tavoin haemme teokseen käänteistä perspektiiviä, katsoja ei arvioi teosta, vaan kuva arvioi katsojan.

Olemme Päivin kanssa tyytyväisiä lopputulokseen. Sain myöhemmin kuulla teoksen luovuttamistilaisuudesta terveisiä, että myös tilaaja ja malli olivat maalaukseen hyvin tyytyväisiä. Kiitos.

Tekijöiden terveiset: Päivi Ranta ja Vele Varjo

Ottakaa yhteyttä, jos haluatte tilata itsestänne tai läheisistänne muotokuvan. Maalauksen, joka ikuistaa henkilön ja persoonan.